Taide on auto. Kitsch on hevonen-
-Odd Nerdrum
Nero työssään
Odd Nerdrum syntyi 1944 Ruotsissa, muutti Norjaan ja kävi antroposofista Rudolf Steiner - koulua Oslossa. Oslon taideakatemiassa hän kehitti klassista maalaustapaansa. Nerdrum alkoi käyttää lempinimeä Zorn ruotsalaisen maalarin, Anders Zornin (1860-1920) mukaan. Nerdrumin teokset poikkesivat jyrkästi vallitsevasta modernista taidekäsityksestä: hän piti johdonmukaisesti ja elinvoimaisesti vanhoja mestareita esikuvinaan. Ensimmäisestä yhteisnäyttelystään lähtien Oslossa 1964 hän oli kriitikoiden karvaan arvostelun kohteena. Hänen tapaansa maalata oman aikamme aiheita klassisesti pidettiin provosoivana. Kritiikki johtui siitä, että hän uskalsi kapinoida monopolisoitunutta modernia taidekäsitystä vastaan. Likainen käsityö yhdistettynä puhtaaseen tekniikkaan ja palavaan tunneilmaisuun muodostaa edelleen jyrkän vastakohdan nykytaiteen valtavirralle.
1970-luvulla Nerdrum maalasi yhteiskunnallisia aiheita ja kuvasi yksilön syrjäytymistä eri tavoin: ´Adreas Baaderin murha´ (1977-78) esittää saksalaisen RAF-terroristin yhteiskunnan uhrina ja suurikokoinen teos ´Pakolaisia merellä´ (1979-80) kuvaa vietnamilaisia venepakolaisia. 1980-luvulla Nerdrum halusi vetäytyä nykyaikaan liittyvistä teemoista kohti ajattomuutta. Hänen modernia sivilisaatiota kohtaan tuntemansa vastenmielisyys ja kaipaus kohti kauneutta johtivat hänet oman sielunmaisemansa maailmankaikkeuteen, outoine (´outo´, engl. ´odd´) sisäisine näkyineen. Siirtymävaiheen omakuvaksi tulkittavassa työssä ´Mies jättämässä taakseen maiseman´ (1983-84) nauhapäinen mies kävelee tähtikirkkaaana yönä kohti synkkää kallionlohkaretta. Kiinnostus islantilaiseen maisemaan näkyy maalausten autioissa vuoristo- ja rannikkomaisemissa. Alastomat tai yksinkertaisesti puetut ihmiset elävät nomadista elämäänsä ilmapiirissä, joka muistuttaa Australian aboriginaalien myyttistä uniaikaa. uuden kauden avaintyönä voidaan pitää teosta´Rautainen laki´(1983-84); etualalla seisoo kaksi miestä, joista toinen kohottaa keppiä lyödäkseen ja toinen odottaa iskua, taustalla kolmas mies pakenee kohti autiota maisemaa. Uuden elämän syntyä kuvaavat teokset Äiti ( 1984-85), ´Nukkuvat kaksoset ´(1987) ja ´Nainen ja maito´(1987). 1990-luvulla Nerdrumilla oli suhde erään opilaansa kanssa samalla kun hän eli perheensä kanssa: tämän seurauksena sekä perhe-elämä ja suhde päättyivät myrskyisästi. Henkilökohtainen kriisi heijastui sukupuolten väliseksi taisteluksi muuntuneena teoksessa´Nainen tappaa loukkaantuneen miehen´(1994). 1990-luvun lopulla hän on maalannut lukuisia omakuvia. Nerdrum on menestynyt erityisesti Yhdysvalloissa, jossa näköistaiteella on vahva asema. Tällä hetkellä Martina Hamilton Fine Arts Inc (NY) myy Nerdrumin maalauksia 40 000- 300 000 dollarilla, piirroksia 25 000-75 000 dollarilla ja grafiikkaa 7000 dollaria/vedos. Odd Nerdrum asuu huvilassaan Islannissa ja viettää kesäkausia Norjassa.
Kitsch - taiteen vastakohta
Astrup Fearnley-museossa Oslossa avattiin vuonna 1998 näyttely ´Odd Nerdrum - Paintings 1978-1998´ ja avajaisten lehdistötilaisuudessa Nerdum ilmoitti olevansa kitschmaalari. Amos Andersonin taidemuseossa, Helsingissä avattiin Odd Nerdrumin ja hänen oppilaansa Per Lundgrenin näyttely lokakuussa 1999. Lundgren opiskeli Nerdrumin johdolla 1983-84. Lundgrenista tuli koulukunnan johtava maisemamaalari, joka kuvaa kotiseutunsa Kragerön rantoja: hän on saanut vaikutteita Nerdrumin varhaisemmista ´kesämaalauksista´ kylpijöineen ja pilvimuodostelmineen.
Nerdrum formuloi kitschin periaatteita: ´Kitschmaalaria, joka kuvaa maailmaa, ei tule arvostella kansallisilla, rodullisilla tai uskonnollisilla perusteilla, vaan ajattomilla arvoilla. Kitschmaalari ei ole suojattu omalta ajaltaan. Hän pyrkii kuvaamaan historian ylevimpiä arvoja ja tämän mukaan häntä on myös arvosteltava. On joko hyviä tai huonoja kitsch-teoksia ja hyvä kitsch ei kuulu taiteeseen. Tämä olisi väärä arvio. Kitsch ei ole modernia taidetta. Kitsch viittaa aistilliseen ja ajattomaan. Kitschmaalari on sitoutunut ikuiseen: rakkauteen, kuolemaan ja auringonnousuun. Innovatiivisuus ja alkuperäisyys eivät ole tärkeitä. Päämääränä on syventyminen ja antautuminen. Luonnon kuvaaminen itsessään sisältää henkilökohtaisen ilmaisun. Koska modernismi on valloittanut taiteen, on kitsch lahjakkuuden ja omistautumisen pelastaja. Taide on auto, kitsch on hevonen.´
Norjalainen koulukunta
Nerdrum on aina vetänyt puoleensa klassiseen ilmaisuun suuntautuneita nuoria maalareita. Nykyisin he muodostavat oman, anti-modernin alakulttuurin: ryhmän keskeisiä nimiä ovat Per Lundgren, Harald Kolderup, Even Richardson, Natalie Holland, Sverre Koren Bertnaes, Stig Ristesund, Trine Folmoe, Helene Knoop ja Jan-Ove Tuv. Koulukunnan teoksille tyypillisiä piirteitä ovat Nerdrumille luonteenomainen, klassinen sommittelu, jonka perusteella henkilöt halutaan esittää henkis-fyysisesti kokonaisina: ihmisiä ei pyritä hajottamaan osiin.
Kitschin negatiivinen kaiku on saanut herooisia sävyjä, ainakin Nerdrumin oppilaiden piirissä: Helene Knoop (s.1978) ja Jan-Ove Tuv (s.1976) korostavat olevansa kitschmaalareita, eivät taiteilijoita. Jan-Ove Tuvin mukaan taide-ideologia on 1700-luvulla syntynyt, valistusaikaan kuuluva ilmiö: Kant ja Hegel ovat taideteorian kummisetiä, koska he postuloivat taideideologian säännöt ja esteettiet periaatteet. Jan-Ove Tuvin mielestä norjalainen ja kansainvälinen media on pyrkinyt virheellisesti rajaamaan kitschin yhdeksi ilmiöksi nykytaiteen sisälle. Kitschistä tulisi muodostaa taiteelle rinnakkainen arvojärjestelmä. Kitcsh-termi voi selventää väärinkäsityksiä ja tekee myös selväksi yleisölle, että se, mitä he kutsuvat oikeaksi taiteeksi onkin itse asiassa kitschiä. Keskiaikaiseen tapaan kitschmaalarit olisivat ylpeitä, jos omaa työtä luultaisiin oman mestarin tekemäksi. Kitschmaalari on nykytaiteilijan vastakohta: hän rakastaa elämää pyrkien esittämään kaiken niin kauniina kuin mahdollista.
Kisällin haastattelu
Helene Knoop toimi mestarin assistenttina ja suojattina 2000-03; hän vastasi kysymyksiini sähköpostitse:
Kuinka sinusta tuli Odd Nerdrumin avustaja?
Sovin tapaamisen hänen kanssaan eräänä kylmänä joulukuun päivänä ja sopimukseen päädyttiin miltei samantien. Vietin joulupäivän ensi kertaa Nerdrumin luona: kolme vuotta kului hänen läheisenä oppilaanaan, alussa autoin myös lasten- ja kodinhoidossa.
Minkälaisia tunteita sinulla on omien teoksiesi suhteen?
Teokseni ovat lapsiani, omaa kieltäni ja outojen ajatusten kuvia. Mitä enemmän maalaan, sitä vaikeammaksi se tulee. En halua näyttää kuvia, joihin en ole tyytyväinen. Vertaan teosteni laatua taidehistorian mestarirteoksiin.
Voiko kitschmaalaria luonnehtia maalliseksi ikonimaalariksi?
Ikoni merkitsee kuvaa. Ikonia pidetään nykyisin uskonnollisena kuvana, joka tehdään tiettyjen sääntöjen ja perinteiden mukaan. Kitsch voi olla aikamme ikoni, mutta tällöin sen on oltava uskonnoista riippumatonta. Kitsch käyttää arkityyppejä ja kliseitä, hyvän käsityön keinoin toteutettuna.
Mitä ajattelet kuulumisesta taiteilijoiden ammattijärjestöihin?
En kuulu mihinkään taiteilijajärjestöön. Lähiaikoina perustetaan kitsch-liitto, joka toivottaa tervetulleeksi kitschmaalarit, -kuvanveistäjät ja -graafikot. Liiton jäseniä tiedotetaan näyttelyistä, kilpailuista, opinnoista ja muusta alaan liittyvästä. Olen yksi perustajajäsenistä ja vien asiaa eteenpäin.
Taide ja taito
Nykytaiteen vallanpitäjät ovat johdonmukaisesti pyrkineet kieltämään edeltäneiden vuosisatojen taiteilijoiden arvon vakavasti otettavina esikuvina: taidehistoriaa sopii ihailla, kunhan ei vain ryhdy maalaamaan näköistaidetta. Länsimaisen sivistyksen alkuperäinen, klassinen kuvakieli on jo pitkään ollut kitschinksi tuomittavaa. The Art Renewal Center on perustettu niitä taitajia varten, jotka nykyisin haluavat jatkaa vanhojen mestarien maalaus- ja veistoperinnettä: heitä voitaisiin kutsua ´etnisiksi eurooppalaisiksi´
Nykytaide pyrkii jatkuvasti päivittymään ilman laadullisia perusteita: tästä syystä se ei voi koskaan olla huonoa. siitä lähtien kun käsityötaidosta ja lahjakkuudesta on tullut ´vanhanaikaista´, ei enää nousta esiin ammattitaidon perusteella. Meille vakuutetaan, että nykytaiteilijat ovat yhtä hyviä kuin Rembrandt, ainoastaan ´eri tavalla´. Kaikkia taiteen tuotteita kutsutaan “taiteeksi” ja tuottajia “taiteilijoiksi”, mutta vanhat mestarit luottivat ammatitaitoon: Katsokaa kuinka lahjakas olen! Nykytaiteen asianajajat eivät ole kyenneet täysin tukahduttamaan taitamista, koska laatua on lopultakin mahdotonta kieltää. Kun perinteiden kaatamisesta ja visuaalisesta alatyylistä on tullut aikamme taideinstituutioiden arkipäivää, salonkitaiteesta tulee uuden sivistyksen airut.
Tristan Trefoil
tristan@iki.fi
No comments:
Post a Comment