Taide 06/2002Goetheaninen taide

Maailma on pohjiaan myöten perustettava uudelleen. Toisin sanoen: ihmisen on nyt itsestään käsin opittava löytämään se mikä on oikeaa, hyvää, kaunista. Ja siinä on tärkeää paisi taide, myös tunteiden ja ihmissuhteiden kehittäminen, mikä liittyy keskeisesti uuteen taidekäsitykseen: olennaista on, että meillä on sydän sille, mitä toinen ihminen tuntee. Silloin voimme olla yhtä, silloin voimme aina uudelleen olla yhtä. Rudolf Steiner, Arnheim 1914

Helsingin Jollaksessa, meren läheisyydessä sijaitsee Snellman- korkeakoulun orgaaninen rakennuskokonaisuus. Koulun pedagogiikka pohjaa J.V.Snellmanin ja Rudolf Steinerin kasvatusfilosofisille ajatuksille. Koulusta valmistuu Steiner- koulun opettajia opettajia, varhaiskasvattajia, biodynaamisia viljelijöitä, puhe- ja draamataiteen opettajia sekä kuvataiteilijoita. Korkeakoulussa on goetheanisen kuvataiteen opintokokonaisuus. Opinnot sopivat hyvin fenomenologisesta luonnonhavainnoinnista kiinnostuneille sekä taide-, hoito- ja sosiaalialoilla toimiville. Opintoihin kuuluvat piirustus, maalaus, kuvanveisto/muovailu, Goethen värioppi, taidehistoria, eurytmia sekä puhe-, draama- ja lauluharjoitukset.

Piirtämisessä lähdetään liikkeelle työvälineen valmistuksesta: hiilipiirustusta varten opiskelijat polttavat uunissa itselleen oksista piirustushiiliä. Suhde materiaaliin on luonnollinen: muodostuu elävä kontakti ympäröivään orgaaniseen maailmaan, jota lähdetään tutkimaan. Luonnonhavainnoinnin tarkoituksena on kohteen muuntumisen ilmentäminen visuaalisin keinoin. Harmonia ei ole staattinen vaan dynaaminen tila. Seuramalla tietyn kohteen, esimerkiksi maiseman muodonmuutosta vuodenaikojen mukana tai kasvin versomista ja kuihtumista, voidaan eläytyen herätä tiedostamaan ilmiössä vaikuttavia rakentavia ja hajottavia voimia. Kukan siemen ei näytä kukalta; kukka on siemenessä näkymättömänä ja kasvaa siemenestä elämänvoiman ja muutosten kautta meille näkyväksi.

Kuvanveistossa lähdetään perusmuodoista: polariteetteina ovat kupera ja kovera sekä tasopinta. Näiden muotojen samanaikaista esiintymistä ja muuntumista toisikseen ilmaistaan eri materiaalein. Morfologiaa jatketaan tutkimalla kasvin, eläinten ja ihmisen rakenteen kehityskaarta. Lisäksi tutkitaan muodonmuutosta universaaleista muodoista erityneiksi, orgaanisiksi muodoiksi.

MIELIKUVIA

Keskusteluun osallistuivat Snellman-korkeakoulusta kuvataiteilija Klaus Salomaa sekä taidemaalarit Marita Karlsson ja Eija Dodds. Mukana oli myös Snellman- korkeakoulun suunnitellut arkkitehti Maarit Holttinen.

Kertoisitteko taiteellisen työskentelynne päämääristä.

Dodds: Luulen, että päämääräni ei ole taideteos sinänsä, vaan se mihin taide voisi ihmistä kohottaa. Olisiko tavoite siinä, että ihminen voisi kokea olemassaolonsa maailmankaikkeudessa osana luontoa ja luonnon osana ihmistä?

Karlsson: Olen aina ollut kiinnostunut väreistä: kysymys on siitä miten värit muuttuvat valon ja pimeyden kamppailussa.

Salomaa: Työskentelyni päämääränä sanoisin olevan värillisyydestä oppimisen. Värit luonnossa, ilmakehässä, jatkuvassa muutoksessaan ja erilaisissa ilmenemismuodoissaan ovat kiehtovia ja uteliasuutta kiihottavia. Miten väri syntyy, mistä se on ilmaus, miten se vaikuttaa? Kun sen arvelee saaneensa kiinni, se onkin livahtanut, karannut.

Holttinen: Filosofia = rakkautta viisauteen. Antroposofia = viisautta ihmisestä. Mielessäni on usein lause: Viisaus elää valossa. Näen, että nykyän ei voi savuttaa viisautta ilman rakkautta, siis kiinnostusta ja eläytymistä niin ihmisen fyysisiin, sielullisiin ja henkisiin tarpeisiin kuin myös mineraalisen luonnon ja elollisen luonnon luovaan viisauteen. Viisaus on myös sitä, että tiedostaa yhä laajammin suuren kokonaisuuden erilaisia asiayhteyksiä ja sen myötä paremmin myös oman paikkansa ja tehtävänsä. Rakennus voi olla kuva moniarvoisesta, elävästä, inhimillisestä kokonaisuudesta.

Nykyaikana päämäärä, tavoite, ideaali tuntuu olevan kovin kaukana siitä, mitä voi käytännössä tehdä ja mikä lopulta toteutuu. Lähtökohtana on vanha idea kokonaistaideteoksesta: siihen kuuluu tilan taide, kuvanveisto, maalaus, akustiikka. Parhaimmilaan kokonaistaideteos vastaa kaikkiin ihmisen olemuspuoliin. On yllättävää, että laman aikana saattoi toteuttaa paljon rikkaampia rakennuksia kuin nousukaudella. Tulevaisuuden ympäristön ja arkkitehtuurin luomisessa oleellista ovat yhteisölliset tekemisen muodot, oman käden osaaminen ja työn ilo.Näen, että kun ihmistä arvostetaan henkisenä ja sielullisena olentona, hän saa mahdollisuuden ja tuen omalle vapaalle yksilöliselle kehitykselleen. Keinovalikoimaan kuuluvat luonnonmukaiset, terveelliset materiaalit ja rakenteet, kaikkia aisteja ravitseva, elävä muotokieli, toimintaa tukeva väritys ja myös merkityssisällöt.

Tavoiteeni on, että jokainen ihminen voisi käyttää luovasti omia kykyjään ja elämän suomia mahdollisuuksia, myös vastoinkäymisiä. Sellaisten ihmisten yhteiskunnasta tulee lämpimämpi, ystävällisempi ja viisaampi, yhteiskunnankin rakenteet voidaan järjestää ihmisen mukaisiksi. Eihän tätä yksin ympäristöllä saada aikaan mutta se on tärkeä tekijä.

Miten goetheaninen taide eroaa nykytaiteen päävirtauksista?

Holttinen: Rudolf Steiner määrittelee taiteen sielulliseksi reaktioksi eikä materiaksi.”Varsinainen taideteos on se, mitä sielu kokee liikkuessaan eläytyen muotojen mukana”. Kun tutustuu antroposofiseen hengentieteeseen , taiteilija tulee tietoisemmaksi taiteensa olemuksesta ja luonteesta. Hän alkaa tuntea vastuuta ihmisestä.

Karlsson: Sama teos voi vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin. Taide, joka on lähtenyt Rudold Steinerin maalausimpulssista on ollut tabu.

Salomaa: Kyllä antroposofia ja goetheaninen kuvataide asettuvat nykytaiteen kenttään, eikä välttämättä minkäänlaisena kummajaisena. Kaikkialla missä puhutaan itsekasvatuksesta, sivutaan samantyyppisiä asioita kuin antroposofiassakin. Niitä on jokaisessa näkemyksessä, joka käsittelee ihmistä. Koska Steiner-kouluissa harjoitetaan paljon kuvataiteita, pedagogia ehkä korostuu julkisuuskuvassamme.

Dodds: Sanotaan, että jokaisella on oma ristinsä. Niin ajattelen suomalaisesta nykytaiteestakin. Olipa kuva kaunis, järkyttävä tai ruma, en kuitenkaan tahdo jäädä kuvaan. Ajattelen tekijää, sitä ihmistä, joka tuo itsestään katseltavaa tai koetavaa, omala tavallaan, tässä maailmanajassa esille. Joskus nykytaide on kuin huijausta, vaan ehkä ei sittenkään: joku on sen sellaiseksi tahtonut. Miksi, se on mielestäni olennaista.

Mitä tekniikoita käytät taiteessasi?

Salomaa: Työskentelen monilla materiaaleilla ja tekniikoilla. Käytän paljon itse poltettua puuhiiltä, pastelliliitua ja akvarellivärejä, joissa tekniikkana on pääasiassa laseeraava kuultomaalaus. Seinämaalaksissa käytän nimenomaan laseeraavaa työtapaa. Lyijylasi- ja tiffany-tekniikkoja olen myös käyttänyt hakiessani tuntumaa värillisyyteen lasiin sidottuna. Värillisen valon ja värillisten varjojoen kanssa olen työskennellyt vuodesta 1985 lähtien toimiessani valaisijana lukuisile eurytmia-ryhmille.

Dodds: Maalaaminen on minulle prosessi, josta katsojalle jä viimeinen vaihe. Siitä edelleen voi katsoja luoda itse, toivon. Käytän öljyvärejä omala tavallani, hili ja lyijykynä ovat myös minulle luontuvia. Vesiväreillä maalaan oman itseni ravinnoksi.

Karlsson: Käytän akvarelleja huntumaalaustekniikalla. Kun kuva on valmis, olen tyytyväinen, jos värit ikäänkuin kelluvat kuvan ulkopuolella.

Holttinen: Luonnosvaiheessa eläytymistä, ihmisten kanssa neuvottelemista, maiseman tarkastelua, ajattelua, piirtämistä, muovailemista, värittämistä, näiträ jotenkin rytmisesti vuorotellen. Sen jälkeen työstä tulee teknisempää, lähinnä tietokoneavusteista piirustusten ja selostusten laatimista.

Millaisena näette goetheanisen taiteen ja antroposofisen pedagogiikan tulevaisuuden Suomessa?

Karlsson: Monet peruskoulunopettajat ovat kiinostuneita goetheanisesta värimaailmasta, mutta antroposofia on vaikeampi asia. Taide on viimeinen linnoitus joka kaatuu.

Holttinen: Tieteen paradigmat ovat muuttumassa. Tiede lähestyy rajaa, jossa hengentiede alkaa. Kun raja tulee vastaan, ei löydy enää seuraavaa askelta. Tällä alueella tieteestä tulee taiteellista ja taiteesta tulee tieteellistä.

YHDISTYS

Goetheanisen taiteen yhdistys on perustettu 1949 Rudolf Steinerin taideimpulssista inspiroituneiden taiteilijoiden ja taiteesta kiinostuneiden toimesta. Yhdistyksen johtokunnan jäsenet ovat eri taiteenalojen ammattilaisia. Tällä hetkellä edustettuna on puhetaide, laulu, eurytmia, kuvataiteet ja arkkitehtuuri. Yhdistys järjestää esityksiä, näyttelyitä, konsertteja ja muita kulttuuritilaisuuksia. Se harjoittaa myös toimintaansa liittyvää julkaisutoimintaa. Yhdistyksen pyrkimyksenä on luoda foorumi, jolla eri taiteet voivat kohdata ja rikastuttaa toisiaan.

Tristan Trefoil
tristan@iki.fi

Kirjallisuutta:

Goethe, J.W: Kasvin muodonmuutos,
Biodynaaminen yhdistys 2000

Goethe, J.W: Goethen värioppi 1: Fysiologiset värit,
Suomen Antroposofinen Liitto 1978

Steiner, Rudolf: Goethe uuden estetiikan isänä,
Suomen Antroposofinen Liitto 1984

Steiner, Rudolf: Suomi ja Kalevala - ihmisen yhteys luonnonhenkisyyteen,
Suomen Antroposofinen Liitto 1990

Steiner, Rudolf: Taide mysteeriviisauden valossa ( 1914-1915 ),
Goetheanisen taiteen yhdistys 2002

Steiner, Rudolf: Värien olemus,
Suomen Antroposofinen Liitto 1985